Progressiivinen treenaus

Jos haluaa treenata itsensä todelliseen huippukuntoon, niin kannattaa kokeilla progressiivista treenausta. Se tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa treeniä otetaan itsestä kaikki mehut irti ja vedetään treeni ihan äärimmilleen saakka. Näin harjoittelevat myös maailman nopeimmat juoksijat sekä kestävimmät kuntoilijat. Progressiivisessa treenauksessa kehon voimavarat haastetaan aivan perin pohjin.

Progressiivisessa treenauksessa treeni jaetaan neljään eri osaan. Ensimmäisessä vaiheessa lämmitellään, toisessa vaiheessa kiristetään tahtia, kolmannessa vaiheessa vedetään ihan täysillä ja neljännessä vaiheessa sitten jäähdytellään. Kolmannessa vaiheessa keho viedään aivan ääritilaan. Tätä treenausmenetelmää voi soveltaa melkein kaikkeen liikuntaan. Se käy niin juoksemiseen, pyöräilyyn, soutuun kuin uintiinkin.

Progressiivisella treenillä on paljon hyötyjä. Maksimaalinen hapenottokyky kasvaa, minkä seurauksena punasolut pystyvät kuljettamaan entistä enemmän happea lihaksiin. Kehosta tulee sekä kestävämpi että nopeampi. Progressiivinen treenaus lisää henkistä kestävyyttä, joka on tarpeen etenkin jos kilpailee omalla alallaan. Tässä treenauksessa alkukunnon ei tarvitse olla kova, vaan jokainen voi mukauttaa harjoitteet oman lähtötasonsa mukaiseksi. Aikaa myöskin säästyy, kun eri vaiheiden välillä ei tarvitse pitää taukoa, niin kuin esimerkiksi intervalliharjoittelussa tehdään. Treenien pituus voi olla kunkin harjoittelijan oman maun mukainen. Progressiivisessa harjoittelussa ei yleensä tule mitään ylirasitusvammoja, sillä tehokas lämmittely suojaa lihaksia ja niveliä. Tällä tavalla saa treenistään enemmän irti ja pystyy vauhdikkaampiin suorituksiin kuin olisi koskaan uskonut.

Erityisen hyvin progressiivinen harjoittelu soveltuu ihmiselle, joka inhoaa intervallitreenausta. Tässä vauhtia ei tarvitse koko ajan kiihdyttää sinne ääriasentoon. Mutta teho on huomattavasti parempi kuin mitä tasatahtinen treeni antaa. Tämä soveltuu myös erityisesti kuntoilijoille, jotka aloittavat kuntoilun liian innokkaasti ja sitten väsymys tulee ja henki salpautuu jo kymmenen minuutin jälkeen.

Kun aloittaa progressiivisen treenauksen, niin voi päättää että jakaako harjoituksen eri vaiheisiin ajan vai matkan perusteella. Jos jakaa ajallisesti, niin silloin harjoittelu on rankempaa, sillä rasittavaan vaiheeseen kertyy enemmän kilometrejä. Sykemittarilla aikaa pystyy seuraamaan helposti. Jos mittaa matkaa, niin kannattaa valita reitti, jonka tuntee ja jakaa se noin neljään eri osaan. Kun muuttelee aina hieman treenin kestoa ja sen intensiteettiä, niin harjoitusvire pysyy mukavasti yllä. Oman kehon kuunteleminen on myös progressiivisessa harjoittelussa hyvin tärkeää. Jos olo on heikko, niin vauhtia ei saa kiihdyttää liikaa ja silloin kun on voimia, niin voi vain antaa palaa.